Teko ja äly
Kun työstin Maailmanlopuntehtaan jatko-osaa, toistui sen monissa versioissa lause "Kukaan ei arvannut, miten se maailma lopulta tuhoutui". Repliikillä viitattiin keskusteluun, jossa puitiin kaikkia dystooppisia visioita, joissa taudit, nälänhätä, tekoäly tai mikä hyvänsä oli ihmiskunnan saattanut tuhon partaalle. Ironia piilee paitsi siinä, että myös Maailmanlopuntehdas sijoittui tulevaisuuden maailmaan, jossa enää kourallinen ihmisiä eli maapallon mittakaavassa pienellä ainoalla asuinkelpoisella pläntillä. Ympärillä vallitsi Kalma, joka oli valtaosan pallosta kahmaissut, ja jossa ihmiselämä ei kauaa vanhentunut. Metatasolla ironiaa taas löytää siitä, että jatko-osasta syntyi kaiketi seitsemän torsoksi jäänyttä versiota, kunnes viimein päätin luopua koko jutusta. Maailmanlopuntehdas oli jo lähtökohtaisesti vain yksittäinen tarina. Se syntyi tarpeesta kokeilla olinko tuhonnut luovuuteni ja mielikuvitukseni täysin noin kymmenen vuoden aikana ja sen tekeminen liittyi olee...
